2005-01-25

Asevelvollisuus ja laatu

Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala puolusti jälleen eilisessä puheessaan asevelvollisuutta:

"Asevelvollisuus merkitseekin nimenomaan laatua: hyvin koulutettuja ja varustettuja reserviläisiä puolustusvoimiin. Oikeastaan vasta vaativat kansainväliset harjoitukset ja operaatiot ovat avanneet ulkopuolisten silmät tälle tosiasialle. Suomalaiset joukot ovat NATOnkin arvioiden mukaan monikansallisten joukkojen parhaimmistoa, vaikka ne koostuvat 80-prosenttisesti asevelvollisista reserviläisistä. Puolustusvoimain komentajana haluan painokkaasti korostaa, että mitä pitemmälle Suomen puolustusvoimat teknistyvät, sitä enemmän luotamme hyvin koulutettuihin reserviläisiimme. Kerron teille teesini tueksi pienen esimerkin:

Seurasin joulukuussa Läntisen maanpuolustusalueen sotaharjoitusta, jossa reserviläisistä muodostettu esikunta- ja viestipataljoona huolehti nykyaikaisesta, digitaalisesta tietoliikennejärjestelmästä. Haastattelin erästä reserviläisryhmää heidän panssaroidussa viestiajoneuvossaan. Ryhmä ohjasi ja valvoi tietokoneillaan verkon toimintaa taitavasti. Parissa päivässä he olivat saavuttaneet ammattilaisten tason ja olivat innolla kehittelemässä järjestelmään parannuksia. Eikä ihme, sillä yhtä operaattoria lukuun ottamatta kaikki olivat joko tietotekniikan opiskelijoita tai jo valmiita diplomi-insinöörejä. Ainoa poikkeus ryhmässä oli lääketieteen opiskelija, mutta hänkin tuntui hallitsevan järjestelmän täysin sotilaskoulutuksensa pohjalta.

Eihän tällaisesta osaamispotentiaalista mikään ammattiarmeija voi uneksia, eikä meilläkään olisi varaa palkata heitä näihin tehtäviin, eikä oikeastaan tarvettakaan. Puolustusvoimille riittää varmuus siitä, että he ovat aina käytettävissämme, jos käsky käy."

Amiraali Kaskeala on aivan varmasti oikeassa siinä, ettei millään ammattiarmeijalla ole käytettävissään samanlaista laatua ja osaamispotentiaalia kuin asevelvollisuusarmeijalla. Kyse onkin ensinnäkin siitä, onko armeijalla oikeus vaatia käyttöönsä parhaita resursseja, jos se merkitsee asevelvollisuutta, siis pakkotyötä, ja toisekseeen siitä, onko yhteiskunnalla tarvetta luovuttaa parhaat inhimilliset resurssinsa armeijan käyttöön.

Eivät yrityksetkään tavallisesti sijoita terävimpiä ja parhaiten koulutettuja työntekijöitään vartiointitehtäviin. Miksi yhteiskunnan siis pitäisi tehdä niin? Toimivan yhteiskunnan kannalta ei ole järkevää sijoittaa armeijaan yhtään sen enempää resursseja kuin on välttämätöntä.

Terävimpiä ja koulutetuimpia aivoja tarvitaan itse yhteiskunnan pyörittämiseen, eikä niitä tule haaskata tykinruuaksi tai hyppyyttää joutavissa harjoituksissa vain sen tyydytyksen takia, jonka keskinkertaista vaatimattomammin älynlahjoin varustetut esimiehet siitä mahdollisesti saavat. Vielä tärkeämpää on tietysti se, että pakkotyölle ei ole olemassa minkäänlaista moraalista oikeutusta, jos uskottava puolustus pystytään aikaansaamaan ilmankin.

Suositukseni on, että nostetaan asepalvelusta suorittavien palkkoja niin paljon, että asepalvelukseen ilmoittautuu riitävä määrä vapaaehtoisia. Teknistä erityisosaamista vaativiin tehtäviin maksetaan tietysti myös niin korkea palkka, että tehtävään saadaan palkattua joku pätevä henkilö, eikä päteviä henkilöitä tarvitse kutsua kertausharjoituksiin, jotta asia saataisiin hoidettua.

Kallista? Ei ainakaan sen kalliimpaa kuin nykyjärjestelmä. Asevelvollisuus on itsessään eräänlainen vero, jonka asevelvollinen itse maksaa. Hän on poissa työelämästä koko asevelvollisuusajan, jonka hän muuten olisi voinut olla työelämässä, tai opiskella ja päästä vuotta aiemmin työelämään. Hän siis menettää palkan koko asevelvollisuusajalta, ja jos hän opiskelee, koko vuodelta, sillä opintoja voi harvemmin aloittaa kesken lukukauden. (Asevelvollisten saamat päivärahat ovat lähinnä nimellinen korvaus, joka ei läheskään kata tulomenetyksiä.)

Kuitenkaan näitä asevelvollisten tulomenetyksiä ei millään tavalla huomioida budjetissa, jonne ne kuuluisivat. Jos asevelvollisuus poistettaisiin, ja varusmiehille olisi maksettava käypä, markkinahintainen palkka, tämä merkitsisi vain sitä, että tuo summa tulisi näkyville valtion budjetissa, kun se nyt on näkymätön.

Tämä olisi myös oikeudenmukaisempaa, sillä silloin asepalveluksen kustantamiseen osallistuisivat muutkin kuin asevelvolliset, ja tehokkaampaa, sillä ne, jotka ansaitsevat paremmin siviilityössään todennäköisesti eivät ryhtyisi varusmiehiksi, eikä heidän työnsä keskeytyisi asevelvollisuusajaksi. Nykyisellään heidän kutsumisensa suorittamaan asevelvollisuutta johonkin toisarvoiseen tehtävään merkitsee menetystä koko yhteiskunnalle, koska heidän ansiomenetyksensä ovat suurempia kuin varusmiehen palkkaaminen vapailta markkinoilta. (Myös valtion kassaan heiltä siis kilahtaisi siviilissä enemmän veroja, jos asiaa halutaan katsoa verottajan näkökulmasta.) Ja luonnollisesti kaikkein vastahakoisimmat varusmiehet jäisivät pois armeijasta, eikä heidän pakkokouluttamiseensa tarvitsisi haaskata kalliita resursseja.

0 Comments:

Post a Comment

Links to this post:

Create a Link

<< Home