Thoughtery

"Libertaarimalli"

2005-06-12T23:35:00.000+03:00

Tämän päivän (12.6.2005) Helsingin Sanomissa, sivulla D5 oli viittaus Mielenterveys 3/2005 -lehden juttuun, jossa kerrotaan Sari Näreen tutkimuksesta "Styylaten ja pettäen".

Lainaus Helsingin Sanomien jutusta: "Enemmistö vastaajista ja varsinkin tytöt suosivat vastavuoroisuusmallia, jossa toiseen voi luottaa ja sopimukset tehdään yhdessä. Tähän suhdemalliin myös liittyy paljon tunteita. Joidenkin tyttöjen ja useiden poikien suosimassa vpaamielisemmässä mallissa kyse on enemmänkin kahden vapaan osapuolen seksiin keskittyvästä suhteesta. Pieni ryhmä poikia toimi myös niin sanotun libertaarimallin mukaan. He saattoivat huijata tyttöjä muun muassa näyttelemällä tunteita saadakseen nämä sänkyyn."

Ensin herää kysymys, olisiko Helsingin Sanomien tai sen siteeraaman Mielenterveys -lehden juttuun pujahtanut painovirhe. "Libertaarin" sijasta siinä pitäisi ehkä olla sana "libertiini", elostelija. Libertinismiin, kuten muihinkin addiktioihin, usein liittyy muiden tunteista piittaamattomuus addiktion kohdetta, tässä tapauksessa seksiä haettaessa. Tällaista käytöstä on kuvattu esimerkiksi tarussa Don Juanista, josta Moliere on sovittanut kuuluisan näytelmän, Choderlos de Laclosin klassisessa romaanissa Vaarallisia suhteita, sekä Casanovan muistelmissa.

Mutta mikäli tutkimusta on jutussa siteerattu oikein herättää minussa kysymyksen, ymmärtääkö Sari Näre todella, mitä libertarismi merkitsee, ja esittääkö hän libertarismin tahallaan huonossa valossa, mikä viittaisi puutteelliseen tutkimustapaan ja luonnollisesti kyseenalaistaisi koko tutkimuksen, tai esittääkö hän näkemyksiään puutteellisen informaation valossa, mikä myös olisi hyvin ikävää tutkimuksen luotettavuuden kannalta.

Libertarismi on poliittinen aate, joka ei suoranaisesti ota kantaa ihmissuhteisiin. Se lähtee siitä, että ne ovat ihmisten välisiä yksityisasioita, ja että ihmiset sopivat keskenään esimerkiksi siitä, saako vieraissa käydä vai ei. Koska libertarismi ei pyri sanelemaan, millainen suhteen tulisi olla, se voi libertaarisessa yhteiskunnassa olla aivan yhtä hyvin vapaa kuin tiukan monogaaminenkin.

Libertaarisen valtion (siis minimivaltion eli yövartijavaltion, anarkokapitalistithan eivät kannata valtiota lainkaan) tehtäviin kuuluu suojella ihmisiä väkivallalta, varkauksilta ja petoksilta, sopimusten täytäntöönpanon valvominen jne. Tuollaisessa Helsingin Sanomien jutussa mainitussa tapauksessa, jossa poika teeskentelee rakkautta saadakseen seksiä, on kuitenkin käytännössä mahdotonta lähteä sekaantumaan asiaan, kun sopimuksesta siitä, että poika sitoutuu tyttöön saadakseen seksiä, ei todennäköisesti ole olemassa mitään dokumentteja, eivätkä osapuolet ole etukäteen sopineet, millainen rangaistus mahdollisesta sopimusrikkomuksesta seuraisi.

Libertaarit suhtautuvat aina hyvin tuomitsevasti vilppiin ja sopimusrikkomuksiin, mutta jos jompikumpi osapuoli kuitenkin suostuu seksiin suulliseen lupaukseen perustuen, eikä lupauksella edes ole todistajia, asialle ei ole paljoakaan tehtävissä. Libertarismin puitteissa on toki mahdollista solmia vaikkapa sellainen avioliittosopimus, jonka perusteella petetty osapuoli saa pettäjältä jonkin kompensaation, esimerkiksi erossa huollettavakseen yhteiset lapset, yhteisen asunnon, yhteisen pankkitilin, TV:n ja sohvakaluston, jne. Jos joku haluaa varmistaa, että seksikumppani todella sitoutuu häneen, kannattaa siis pitää jalat ristissä kunnes nimet ovat sopimuspaperissa. Jos taas on valmis esiaviolliseen seksiin, joutuu aina ottamaan sen riskin, että toinen osapuoli toimiikin vilpillisesti. Esiaviollisessa seksissä ei toki ole mitään tuomittavaa, ihmisillä on oikeus ottaa tällaisia riskejä, jos ovat valmiit hyväksymään niiden mahdolliset seuraukset. Avioliittokaan ei tietysti takaa rakkautta, joten siinä kuten kaikissa ihmissuhteissa on riskejä, mutta ehkä harvempi viitsii sitoutua tuollaiseen sopimukseen pelkän seksin takia, joten riski on pienempi.

Uskoakseni ei-libertaarisissakin valtioissa on käytännössä mahdotonta valvoa, ettei joku huijaa itselleen seksiä, ellei sitten kokonaan kriminalisoida esiaviollista seksiä, jolloin samalla sekaannutaan myös niiden ihmisten yksityiselämään, jotka harrastavat sitä yhteisestä sopimuksesta, ilman vilppiä, mikä olisi vahingollisempaa kuin sen hyväksyminen, että joskus riski huijatuksi tulemisesta saattaa aktualisoitua. On kuitenkin epäoikeudenmukaista kutsua "libertaariseksi" sellaista mallia, jossa tuollainen huijaus on mahdollista, kun se ei ole pelkästään libertaarin yhteiskunnan ongelma. Onko tämä taas yksi niitä tapauksia, joissa epämiellyttäväksi koetun aatteen nimikkeen alle kootaan kaikki muukin paha auringon alla? Toki libertarismia saa arvostella, mutta älyllinen rehellisyys edellyttäisi, että sitä arvostellaan vain sen todellisista ominaisuuksista, ei sellaisista jotka eivät siihen mitenkään liity.

The State of Finland has been terminated 01.01.1993

2005-05-23T00:52:00.001+03:00

In Ilta-Sanomat 21.05.2005 there was an article of Juha-Pekka Tikka, according to which the Business information system, a State's own register, has terminated the State of Finland already beginning from 1.1.1993.

According to Ilta-Sanomat “The termination of the state was at his time the vision of Karl Marx, among others, on the post-revolution world, but today the thought is supported first and most by the right-wing libertalists.The expenditures of the Estimates of the State of Finland are this year in all about 38 milliard euros."

According to libertarians the Estimates of the State are indeed in need of trimming, but most libertarians would content to reduce the functions of the State to security and jurisdiction, to so called night-watchman state or minimal state. Only a minority, the so called anarcho-capitalists, wish to abolish the state altogether. The same objective is shared by other anarchists, though their views about how a stateless society would work differ from the ideals of anarcho-capitalists.

[Addendum: After the article in Ilta-Sanomat was published, the entry "State of Finland" in the Business information system has been changed into the form "State of Finland/HIghway areas of Varkaus".]

Suomen valtio on lakkautettu 01.01.1993

2005-05-23T00:50:00.000+03:00

Ilta-Sanomissa 21.5.2005 oli Juha-Pekka Tikan juttu, jonka mukaan Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä, valtion oman rekisteri, on lakkauttanut Suomen Valtion jo 1.1.1993 alkaen.

Ilta-Sanomien mukaan “Valtion lakkauttaminen oli aikanaan mm. Karl Marxin haavekuva vallankumouksen jälkeisestä maailmasta, mutta nykyisin ajatusta kannattavat etunenässä oikeistolibertalistit. Suomen valtion budjetin menot tänä vuonna ovat kaikkiaan noin 38 miljardia euroa."

Libertaarien mielestä valtion budjetti tosiaan kaipaisi karsimista, mutta useimmat libertaarit tyytyisivät supistamaan valtion tehtävät turvallisuuteen ja oikeudenkäyttöön, ns. yövartijavaltioon eli minimivaltioon. Vain vähemmistö, ns. anarkokapitalistit, haluavat lakkauttaa valtion kokonaan. Saman tavoitteen jakavat myös muut anarkistit, vaikka heidän näkemyksensä siitä miten valtioton yhteiskunta toimisi poikkeaa anarkokapitalistien ihanteista.

[Lisäys: Ilta-Sanomissa ilmestyneen jutun jälkeen Yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä esiintynyt merkintä "Suomen Valtio" on muutettu muotoon Suomen Valtio/Varkauden maantiealueet.]

Erkki Tuomioja - markkinaliberaali?

2005-05-17T00:57:00.000+03:00

Sunnuntain 15.5. Ilkka-lehdessä Erkki Tuomioja tarjosi Tanskan mallia parannukseksi Suomen työllisyystilanteeseen. Tuomioja muistutti, että Tanskan työttömyys on puolittunut kymmenessä vuodessa kiitos joustavan järjestelmän, jossa on helppo sekä palkata että irtisanoa työntekijöitä. Lisäksi nuorisotyöttömyys on saatu alas mm. alentamalla työttömyyspäivärahaa.

Ilmoittautuessaan SDP:n puheenjohtajakilpaan Tuomioja nosti suurimmaksi uhaksi markkinaliberalismin. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä hän markkinaliberalismissa pitää niin pelottavana, ellei juuri markkinoiden vapauttamista ja julkisten menojen leikkauksia.

Liberalism - the only ideology with a vision

2005-05-08T22:30:00.000+03:00

Johan Norberg asks in his weblog is the Left nothing but a negation? He quotes a Swedish left-wing site:

"Unfortunately parts of the right do not seem to understand that large parts of the left define their own policy as a negation of the right, and the left therefore becomes more anti-Semitic if the right tries to simplify the issue about anti-Semitism into a question about liberal vs extreme left."

As Friedrich A. Hayek, nowadays also claimed by many conservatives as one of theirs, wrote in his essay "Why I Am Not a Conservative":

"...as the socialists have for a long time been able to pull harder, the conservatives have tended to follow the socialist rather than the liberal direction and have adopted at appropriate intervals of time those ideas made respectable by radical propaganda. It has been regularly the conservatives who have compromised with socialism and stolen its thunder. Advocates of the Middle Way with no goal of their own, conservatives have been guided by the belief that the truth must lie somewhere between the extremes - with the result that they have shifted their position every time a more extreme movement appeared on either wing.

The position which can be rightly described as conservative at any time depends, therefore, on the direction of existing tendencies."

This leaves liberalism (and I mean in the classical meaning of the word, not the distorted one used in North America, which is actually only a synonym to Left) as the only ideology which has a vision of its own, and which therefore can take the initiative. The socialists will then suggest a course of action diametrically opposite to the one initiated by liberals and the conservatives will oppose any change to either direction. Usually the term "reactionary" is used of conservatives, but maybe it should be extended to the socialists.

Herbert Spencer, father of evolutionism

2005-04-30T12:48:00.000+03:00

Yesterday I found from an antiquarian bookshop a biography of Herbert Spencer written by Otto Gaupp in 1911 (the language used in this Finnish translation from German is touchingly old-fashioned). The book (which I'm still reading) raises Spencer as one of the greatest philosophers who has ever been alive. And for good reason, as it was actually him, not Darwin, who should be considered the father of evolutionism.

At his time Spencer was widely respected as a versatile genius, but today his work is overshadowed by his reputation as the father of 'social darwinism'. However, this label is unjustified for many reasons.

Spencer created a general theory, according to which life, human, science, culture, and society are subjects to continuous evolution. He wasn't the first to use the evolutionary method in research on a particular subject, but he was the first to use it as a general method, and to saw that it will produce a whole new outlook on world, an outlook that we now regard as a self-evident truth (except for the creationists, of course).

Many of Spencer's major works where he presents the principle of evolution predates Darwin's famous "The Origin of Species" (1859). Darwin only adapted this principle to natural history in particular. (Maybe Darwin's theory should therefore be called 'eco-spencerism'?) It is true though, that in his latter work Spencer also utilised the findings of Darwin in turn.

Yes, it was Spencer who first used the phrase "survival of the fittest" in his work "Social Statics" (1851), but it should be remarked, that as Eric Mack put it in 1978, for Spencer the fittest are those well-adapted to cooperative social life and even those in whom spontaneous sympathy engenders aid to “the unfortunate worthy.”

So as we can see, Herbert Spencer created a general theory, which covers a much wider field than the society alone, and as he invented it before Darwin, both parts of the term 'social darwinism' are unjustified. And though Spencer introduced the phrase "survival of the fittest", what he meant by that is something else than how the phrase is today interpreted.

But back to the book from 1911 which I bought yesterday; I was inspired to write this post when I saw this passage (here translated in English): "Spencer was a strict individualist; if anything is at the moment passed over by the fashion, so is that laissez-faire theory of old liberalism, which Spencer tried to prove justified and well-founded." Though Spencer believed in evolution, it seems to me that in this respect the fashion hasn't evolved much in almost hundred years.

Some of Herbert Spencer's books on political philosophy and a short biography can be found here.

Uskonnollisista näkemyksistä ja keskustelusta

2005-03-23T01:49:00.000+02:00

Uskonnolliset näkemykseni ovat minulle hyvin intiimi, yksityinen asia, enkä tässäkään aio esitellä ensisijaisesti näkemyksieni sisältöä, vaan enemmän sitä, miten koen keskustelun uskonnollisista kysymyksistä, kuten Jumalasta, sielusta, tuonpuoleisesta tai tahdonvapaudesta.

Nähdäkseni siihen, onko Jumala olemassa, onko sielu olemassa, onko tuonpuoleista tai onko tahto vapaa, ei millään tavalla vaikuta se, mitä noista asioista sanomme tai ajattelemme. Ne joko ovat tai eivät ole, riippumatta mielipiteistämme. Käsitykseni mukaan emme myöskään pysty koskaan pitävästi osoittamaan yhtä tai toista näkemystä näiden asioiden suhteen todeksi. Ne siis viime kädessä jäävät uskon asioiksi.

Nyt riippuu tämän uskon sisällöstä, onko perusteltua yrittää vakuuttaa muut omasta kannastaan. Itse olen deisti, en usko että Jumala, kerran luotuaan maailman, sekaantuisi sen asioihin, vaan antaa ihmisten pyrkiä itse ratkomaan ongelmiaan - ja myös synnyttämään niitä. En myöskään usko, että sen paremmin tuonpuoleisesta kuin Jumalasta, hänen olemuksestaan, motiiveistaan, toimintatavoistaan tms. voisi saada mitään tarkempaa tietoa, joten erilaiset Jumalaa tai tuonpuoleista koskevat oppirakennelmat, dogmit ovat minun kannaltani turhia ja perusteettomia, vaikka voihan niistä aina toki keskustella, jos vain mielenkiintoa molemmin puolin riittää.

En usko, että se, jatkuuko olemassaolomme kuoleman jälkeen vai ei ja millainen tuo tuonpuoleinen elämä olisi, millään tavoin riippuisi siitä, mitä tässä elämässä teemme, sanomme tai ajattelemme. Minua ei siis haittaa se, että joku muu ajattelee uskonnosta eri tavoin kuin minä, niin kauan kun hän ei yritä pakottaa minua omaksumaan omia uskonnollisia näkemyksiään tai elämään niiden mukaisesti.

Minulla ei itsellänikään ole mitään tarvetta käännyttää ketään muuta ajattelemaan uskonnollisista kysymyksistä samalla tavoin kuin minä. Jos toinen henkilö on valmis kunnioittamaan minun oikeuttani omiin näkemyksiini, minäkin olen valmis kunnioittamaan hänen vastaavaa oikeuttaan, ja kuuntelen mielelläni hänen uskonnollisia näkemyksiään ja/tai voin kertoa omistani.

Koska todellisuus ei ole mielipidekysymys, johon ajatuksemme tai sanamme vaikuttaisivat, en näe kuitenkaan minkäänlaista tarvetta todistella näkemyksiäni oikeiksi tai muiden näkemyksiä vääriksi. Eikä tuollainen todistaminen ole mielestäni edes mahdollista, kuten jo edellä tuli selväksi. Ja vaikka se olisi mahdollista, en näe että minulla olisi minkäänlaista velvollisuutta todistaa näkemyksiäni tosiksi, jotta minulla olisi oikeus niihin, sillä koska näkemykseni eivät millään tavoin vaikuta muiden ihmisten elämään, en ole niistä myöskään heille tilivelvollinen. Jos olen ylipäänsä näkemyksistäni jollekulle vastuussa, niin Jumalalle, joten ei ole muiden ihmisten asia sekaantua niihin tai vaatia minulta perusteluja niiden tueksi.

Koska mitään kantaa uskonnollisissa kysymyksissä ei voi pitävästi osoittaa todeksi, on niistä täysin turhaa ja asiatonta väitellä. Ainoa asiallinen keskustelu aiheesta voi mielestäni olla hyväntahtoista ajatustenvaihtoa, jossa lähinnä esitellään omia näkemyksiä, kysellään toisen näkemyksistä, vertaillaan niitä toisiinsa ja kehitellään niitä ehkä edelleen.

On kiehtovaa kuulla tai lukea erilaisista uskonnollisista näkemyksistä, ja olen monta kertaa kokenut ahaa-elämyksiä huomatessani, että jonkin asian voi nähdä myös tuosta näkökulmasta. Vaikka en luonnollisesti voi jakaa kaikkien uskontojen ja elämänkatsomusten näkemyksiä, tunnen niitä kohtaan suurta sympatiaa, ja lukiessani erilaisista näkemyksistä tuntuu kuin eteeni avautuisi kokonaisia erilaisia maailmoja, kaikki kiehtovan erilaisia.

Se mitä en hyväksy uskonnossa, ei ole jotkin uskonnolliset näkemykset sinänsä, vaan vaaralliset lahkot, jotka pyrkivät kontrolloimaan jäsentensä käyttäytymistä ja ihmissuhteita sekä manipuloimaan heidän ajatteluaan. Myös käännytysyritykset jättävät minut kylmäksi, joskin ymmärrän niitä jossain määrin, mikäli uskontoon kuuluu näkemys, että vain uskovat voivat pelastua. Silloinhan käännyttäjät haluavat vain minun parastani sen mukaan minkä he katsovat minun parhaakseni, mutta haluan siitä huolimatta valita oman tieni sen mukaan minkä itse uskon itselleni parhaaksi ja kantaa sen seuraukset, vaikka ne pahimmassa tapauksessa saattaisivatkin merkitä sitä, että joudun kuoleman jälkeen helvettiin tai ikuiseen kadotukseen.

Sen sijaan en ymmärrä lainkaan ateistien aggressiivisuutta. Ateismin mukaanhan ei ole olemassa Jumalaa, eikä kukaan myöskään saa kuoleman jälkeen mitään palkkiota siitä, että on valinnut oikean uskon, tai rangaistusta siitä, että on valinnut väärän. Ateistille pitäisi siis olla samantekevää, mihin muut uskovat, aivan niinkuin se on minullekin. Kuitenkin ateistit tuntuvat usein olevan toisin ajattelevia kohtaan aivan yhtä suvaitsemattomia kuin pahimmat kiihkokristityt lahkolaiset.

Taas eilen yritin IRCIssä käydä erään ateistin kanssa asiallista keskustelua uskonnosta, mutta jälleen kerran se osoittautui mahdottomaksi. Kirjoitin vain muutaman ajatukseni, ja vastaukset olivat usein niinkin asiattomia kuin "what the fuck" ja "mitä helvettiä". Kun kysyttäessä avaan sisintäni ja esittelen intiimeimpiä ajatuksiani, tuollaiset kommentit tuntuvat äärimmäisen karkeilta ja loukkaavilta, ja varmistavat että niiden lausuja pääsee pysyvästi mustalle listalleni. Niinpä toivotin hänet itsensäkin tervemenneeksi helvettiin (vaikken sellaiseen tietysti konkreettisesti usko), ja päätin keskustelun siihen. Jälleen kerran tulin nähneeksi, ettei useimpien ihmisten kanssa voi vain keskustella asiasta asiallisesti ja ennakkoluulottomasti. Mutta olen erityisen pettynyt siihen, että kaikista ryhmistä juuri ateistit, joiden luulisi ymmärtävän, ettei sillä ole merkitystä, millaisia uskonnollisia näkemyksiä toinen omaa, eivät mitenkään kunnioita toisten ihmisten oikeutta omiin näkemyksiinsä tai kykene keskustelemaan asioista sivistyneesti ja kiihkottomasti.

Tämä on myös syy, miksi katson, että ateismi on uskonto; se sisältää saman asenteen kuin nuo minulle vastenmieliset vaaralliset lahkotkin; "Me olemme oikeassa, ja koska olemme oikeassa, saamme käyttää mitä tahansa keinoja käännyttääksemme muut ajattelemaan samalla tavalla kanssamme." Eli ns. jesuiittamoraalin, joka voidaan tiivistää periaatteeksi tarkoitus pyhittää keinot.

Tax rebate for robbers in the Netherlands

2005-03-02T19:44:00.000+02:00

According to the Sunday Times, a Dutch "magistrate ruled recently that an armed robber was entitled to a tax rebate on the cost of his gun as a tool of his trade". A welfare state doesn't only adopt functions which doesn't belong to a state, it also seems to abandon those functions which actually belong to a state, like protecting people against force, theft, fraud, and so on.

Liberalism and libertarianism

2005-02-16T02:30:00.000+02:00

As the editor of the English categories Liberalism and Libertarianism of the Open Directory Project (DMOZ), to which among others the Google Directory is based on, I frequently receive feedback from American libertarians complaining, that libertarianism should not be classified as a subcategory of liberalism. The historical reasons why libertarianism is listed under liberalism are summarised here, but as I noticed that in the Globalization Institute Blog there were an article by Alex Singleton touching on the same subject, I decided to treat it a bit more thoroughly, as well.

Alex Singleton referred to the article written by Matthew Yglesias in his weblog, where he expresses his astonishment over the fact that The Daily Times of Pakistan describes Cato Institute as "a leading liberal think tank". Singleton then argues, that the term "liberal" is misused by the Americans, and refers to a story of The Economist, where the difference of the use of the term "liberalism" in the United States and in continental Europe is explained, and then real liberals are urged to reclaim the word.

I would like to add, that on its own website, Cato Institute advises how to label it:

Finally, "liberal" may well be the perfect word in most of the world -- the liberals in societies from China to Iran to South Africa to Argentina are supporters of human rights and free markets -- but its meaning has clearly been corrupted by contemporary American liberals.

The Jeffersonian philosophy that animates Cato's work has increasingly come to be called "libertarianism" or "market liberalism."

Pakistan clearly is one of the countries where "liberal" is the perfect word to describe Cato Institute. As for the Economist, generally described as "conservative" in the United States, here's how its editor Bill Emmot described it just few years ago:

Because the Economist's philosophy has always been liberal, not conservative.

The fact is, that the term liberalism is used in a different meaning in North America and the rest of the of the world. The North American "liberals" would elsewhere be called leftists, ranging from social liberals to social democrats to socialists. Those who are called "liberals" elsewhere, would in North America be called libertarians, in the broadest sense of the word. There is some alteration in the use of the word, though, for instance in France "liberal" many times refers to a supporter of free markets in general, regardless of whether s/he supports personal liberty and human rights or not.

[To be fair, I must add, that many so called "liberal parties" in Europe support human rights and free markets only occasionally. But because of the European political system, where the political parties generally have to seek for allies and make compromises, that's the nature of the European political parties in general; even the socialist parties can't be trusted to always advocate socialist ideas. And of course as we all know, power does corrupt, and it also attracts power-thirsty opportunists like honey attracts flies. The names of the parties can be misleading, too. The Social Democrat Party of Portugal, for instance, is actually a conservative party, and the Liberal Democratic Party of Russia is a nationalist-populist party.

The true liberals can usually be found outside the political parties. As Ludwig von Mises put it in his book Liberalism, The Classical Tradition (Liberalismus, 1927), "There can be no more grievous misunderstanding of the meaning and nature of liberalism than to think that it would be possible to secure the victory of liberal ideas by resorting to the methods employed today by the other political parties." -- On the other hand, as Pericles put it, "Just because you do not take an interest in politics doesn't mean politics won't take an interest in you", so I'm afraid we can't trust politics in the hands of conservatives and socialists only, and concentrate on something more pleasant.]

Likewise, the term libertarianism is used in different meaning in different places. In North America "libertarian" means what we would call a "liberal" in the most other parts of the world. In British Isles, Benelux and Nordic Countries "libertarian" means what would be called a "hardcore libertarian" in the North America. [Addendum: While the British organisations called "libertarian" seem to be libertarian in this sense, in the common language, and even in the British media, it seems that "libertarian" often refers to anybody who supports full personal liberty regardless to what kind of economic policy that person supports, or vice versa, a person who supports full economic liberty regardless to what kind of policy that person supports regarding the personal liberty.] In other European countries, like France, Germany, Italy and Spain, the term "libertarian" in general refers to an anarcho-socialist.

How did this happen? Those familiar to the history of ideas know, that the word "liberal" derives from the Latin word liber; free, independent, and the word "libertarian" from the Latin word libertas; freedom, liberty. So both words actually refer to a supporter of freedom. Originally "liberal" was used everywhere to mean a supporter of human rights and free markets. Today we usually refer to these historical advocates of liberty, such as John Locke, Voltaire, Adam Smith, Immanuel Kant and Frédéric Bastiat, just to name a few, as "classical liberals".

Probably the first person to use the word "liberalism" in a different meaning was Thomas Hill Green (1836-1882), who in his lectures "Lectures on the Principles of Political Obligation" and "Prologema to Ethics", delivered in Oxford in 1879, reserved a wider role for the state in regard to the individual than classical liberalism, and thus included some socialist elements into his liberalism. By that means he laid the theoretical ground for the so called "new liberalism", which became prevalent in British Liberal Party in the end of the 19th century and in the beginning of the 20th century. Herbert Spencer (who incidentally worked as a sub-editor of the Economist) could just lament this development in his book "The Man Versus the State":

As we have seen, Toryism and Liberalism originally emerged, the one from militancy and the other from industrialism. The one stood for the régime of status and the other for the régime of contract -- the one for that system of compulsory cooperation which accompanies the legal inequality of classes, and the other for that voluntary cooperation which accompanies their legal equality; and beyond all question the early acts of the two parties were respectively for the maintenance of agencies which effect this compulsory cooperation, and for the weakening or curbing of them. Manifestly the implication is that, in so far as it has been extending the system of compulsion, what is now called Liberalism is a new form of Toryism.

Even today the majority of the Liberal Democrats, the heir of the Whigs and the Liberal Party, seems to represent this kind of liberalism with a socialist flavour. However, I have the understanding that in Britain liberalism is today usually distinguished from what the Lib Dems stand for. (After all, socialism isn't always what the Labour party stands for.)

"New liberalism" landed in the United States about at the time of the Great Depression and the New Deal. In his introduction to Herbert Spencer's book "The Man Versus The State", in 1939, Albert Jay Nock writes:

The first essay, The New Toryism, is of primary importance just now, because it shows the contrast between the aims and methods of early Liberalism and those of modern Liberalism. In these days we hear a great deal about Liberalism, Liberal principles and policies, in the conduct of our public life. All sorts and conditions of men put themselves forward on the public stage as Liberals; they call those who oppose them Tories, and get credit with the public thereby. In the public mind, Liberalism is a term of honour, while Toryism -- especially "economic Toryism" -- is a term of reproach. Needless to say, these terms are never examined; the self-styled Liberal is taken popularly at the face value his pretensions, and policies which are put forth as Liberal are accepted in the same unreflecting way. This being so, it is useful to see what the historic sense of the term is, and to see how far the aims and methods of latter-day Liberalism can be brought into correspondence with it; and how far, therefore, the latter-day Liberal is entitled to bear that name.

Later, during the cold war, the policy advocated by Joseph McCarthy forced the American socialists to hide themselves, and it was perhaps natural for them to adopt the term "liberal", already misused by the supporters of the welfare policy. By that time the American classical liberals needed a new term to be discerned from the socialists calling themselves "liberal" on the other hand, and from conservatives on the other hand. The term "libertarian" was apparently used for the first time to mean an advocate of free market economy and human rights in 1955 in the article "Who Is A Libertarian" by Dean Russell, published in the Freeman, the magazine of the Foundation for Economic Education. The late Bob Bickford treated the use of the term "libertarian" more thoroughly in his essay A History of "Libertarian".

In his essay "Why I Am Not a Conservative" Friedrich von Hayek complains:

In the United States, where it has become almost impossible to use "liberal" in the sense in which I have used it, the term "libertarian" has been used instead. It may be the answer; but for my part I find it singularly unattractive. For my taste it carries too much the flavor of a manufactured term and of a substitute. What I should want is a word which describes the party of life, the party that favors free growth and spontaneous evolution. But I have racked my brain unsuccessfully to find a descriptive term which commends itself.

But despite the common misuse of the word "liberal", even in the United States there are still some real liberals. In the occasion of the 50th anniversary of Friedrich von Hayek's "Road to Serfdom" his friend Milton Friedman, who wrote the introduction to the 50th anniversary edition, gave an interview where he put it clearly:

I'm not a conservative. I never have been a conservative. Hayek was not a conservative. The book that follows this one in Hayek's list was "The Constitution of Liberty," a great book, and he has an appendix to it entitled "Why I Am Not a Conservative." We are radicals. We want to get to the root of things. We are liberals in the true meaning of that term -- of and concerned with freedom. We are not liberals in the current distorted sense of the term -- people who are liberal with other people's money.

Asevelvollisuus ja laatu II

2005-02-16T00:54:00.000+02:00

Tammikuisessa kirjoituksessani käsittelin puolustuvoimain komentajan, amiraali Juhani Kaskealan puhetta, jossa hän perusteli asevelvollisuutta laadulla, jota puolustusvoimat saavat käyttöönsä. Puheessaan Kaskeala lausui mm. seuraavaa:

"Suomessa vierailee vuosittain puolenkymmentä ulkomaista puolustusvoimien komentajaa. Haluan aina esitellä kollegoilleni suomalaisen asevelvollisen. Vaikutus on taattu. Silminnähden hämmästyneinä vieraani ihmettelevät varusmiesten ja reserviläisten kovaa motivaatiota ja tietotaitoa. Mitään kansainvälistä painetta Suomen asevelvollisuusjärjestelmän muuttamiseksi ei ole. Järjestelmämme laadukkuus on tiedostettu. Meidän on vain itse muistettava antaa tunnustusta ja tukea asevelvollisillemme, jotta turvallisuutemme kannalta elintärkeän kansalaisvelvollisuuden arvostus säilyisi."

Turun Sanomien viime sunnuntaisen haastattelun mukaan näyttää siltä, että kaikki ulkomaiset asiantuntijat eivät ole Kaskealan kanssa samaa mieltä. William Hopkinson, Britannian entinen apulaispuolustusministeri, joka on työskennellyt useissa maailman arvostetuimmista turvallisuupolitiikan tutkimuslaitoksista, arvostelee Suomen puolustusvoimia heikkoudesta ja vanhanaikaisuudesta. Haastattelussaan hän toteaa:

"Vuotta 1940 ei tulla koskaan taistelemaan uudelleen. Silti teillä on satoja tankkeja ja satojatuhansia miehiä, joista monet eivät ole kovin hyvin koulutettuja. Tämä sitoo voimia. Jos keskittyisitte vähempään materiaaliin ja pienempään mutta paremmin koulutettuun miesmäärään, teillä olisi paremmat mahdollisuudet irrottaa joukkoja nopeasti tehtäviin joko Suomen ulkopuolelle tai kotimaassa.

Venäjällä ei ole halua eikä kykyä hyökätä EU-maahan. Jos hyökkäys kuitenkin joskus tulisi, sen tekisi verkostosotaa käyvä Venäjä. Verkostosodankäynnissä hyökkääjä hallitsee taistelukenttää reaaliaikaisella tiedustelutiedolla ja ohjaa asejärjestelmiä jopa maapallon toiselta puolelta. Nopeat satelliiteilla ohjatut hyökkäyskärjet ohittaisivat Suomen aluepuolustuksen heittämällä.

Venäjän armeija olisi uudistunut, ja he yrittäisivät tehdä sen, minkä amerikkalaiset tekivät Irakissa. En ole varma, olisivatko Suomen puolustusvoimat - edes kaikella sillä taistelutahdolla jota suuresti kunnioitan - valmiit taistelemaan amerikkalaistyyppistä miehitystä vastaan.

Vastarinta onnistuisi vain yhteistyöllä, ei liittoutumattomuudella. Siksi Suomi tarvitsee paljon suuremman ja paremmin koulutetun kantahenkilökunnan ja lisää huipputeknologiaa. Reserviläiset kelpaavat selustan vartiointiin ja logistisiin tehtäviin.

Suomessa käydessäni minua hämmästytti erityisesti maavoimien ja ilmavoimien yhteispelin puute. Nykyaikaisessa sodankäynnissä tarvitaan hyvin, hyvin läheistä yhteistyötä ilmavoimien kanssa ja kykyä käyttää älykkäitä aseita."

Hopkinson viittaa siihen, että Suomelta puuttuvat esimerkiksi maavoimia tukevat Hornetien ilmasta maahan -rynnäköintiaseet ja helikopterit.

Hän huomauttaa, että osaava ammattiarmeija tulee lopulta halvemmaksi kuin asevelvollisuusarmeija joka ampuu ohi.

Sven Rydenfelt 1911-2005

2005-02-15T15:41:00.000+02:00

Johan Norberg tells in his weblog about the death of the Swedish classical liberal economist Sven Rydenfelt. Rydenfelt was a colourful and charismatic personality who in 1960's and 1970's stood practically alone for market economy in Sweden.

Anarkokapitalismista II

2005-02-14T15:31:00.000+02:00

Marraskuisessa kirjoituksessani kirjoitin lyhyesti anarkokapitalismista ja viittasin objektivistisen ajattelijan Robert Bidinotton kirjoitukseen. Huomasin jälkeenpäin, että Mikko Ellilä oli Fi-Lib weblogissaan vastannut kirjoitukseeni viittaamalla tunnetun anarkokapitalistisen organisaation, Ludwig von Mises instituutin aikakauskirjan päätoimittajan Roderick Longin vastaukseen Anarchism as Constitutionalism: A Reply to Bidinotto. En katso tarpeelliseksi lähteä vastaamaan tuohon kirjoitukseen, sillä Robert Bidinotto on sittemmin itse vastannut Longille kirjoituksella Contra anarchism. Keskustelu jatkuu Longin vastauksessa Anarchism as Constitutionalism, Part 2 sekä Bidinotton vastauksissa Contra anarchism, Part II ja Contra anarchism, Part III. Niille, jotka haluavat seurata keskustelua jatkossakin, suosittelen Bidinotton weblogin aiheen mukaista sisällysluettelo a, otsikkoa "Anarchism vs. Limited Government".

Libertarian TOP 10

2005-02-13T00:29:00.000+02:00

Joku vuosi sitten laadin kymmenen merkittävimmän libertaarisen/liberaalisen sivuston luettelon. Sen jälkeen internetissä on tapahtunut paljon, ja osa noista sivustoista on kadonnut, ja uusia kiinnostavia sivustoja on ilmestynyt tilalle. Siksi oli taas aika päivittää luetteloa. Laajensin samalla hieman skaalaa, ja otin mukaan muutamia enemmän "main stream" markkinaliberaaleja sivustoja, jotka silti ovat merkittäviä libertaariren kannalta:

1. Cato Institute
- edelleen suurin ja kaunein

2. The Economist
- ei tietenkään libertaarinen julkaisu, mutta markkinaliberaalinen kuitenkin, yllättää usein radikaaleillakin yksilönvapautta tukevilla mielipiteillään

3. Centre for the New Europe
- yleiseurooppalainen markkinaliberaalinen instituutti, joka taistelee mm. tullimuureja vastaan, viidellä kielellä

4. Reason Online
- merkittävimmän libertaarilehden online-versio

5. Library of Economics and Liberty
- useita liberalismin klassikoita onlin-verisoina, kts. myös kirjaston julkaisijan, Liberty Fundin sivut
6. International Society for Individual Liberty
- suurin kansainvälinen libertaarijärjestö, sivusto sisältää myös entisen Free-Market.Netin hakemiston

7. Advocates for Self‐Government
- libertaariseen prop... valistustyöhön erikoistunut järjestö

8. Institute for Humane Studies
- järjestää libertaarista opetusta opiskelijoille, kts. myös Libertyguide ja Politopia

9. Foundation for Economic Educatio n
- tiettävästi maailman vanhin libertaarinen organisaatio, kts. myös sen omistama kirjakauppa, Laissez Faire Books
10. Institute of Economic Affairs
- perinteikäs brittiläinen markkinaliberaali instituutti

"Bubbling under":

Libertarianism: A Primer
- osa kirjasta luettavissa tässä online-versiossa, hyvä paketti libertarismin teoriaa aloittelijoille

Tech Central Station
- verkkojulkaisu, jossa vapaat markkinat ja tekniikka kohtaavat, kts. myös eurooppalainen versio

Liberty Unbound
- lähinnä amerikkalaisille libertaareille tarkoitetun "sisäpiirin" lehden online-versio

Stockholm Network
- eurooppalaisten markkinataloutta tukevien instituuttien yhteistyöjärjestö, jäseninä valitettavasti myös konservatiivisia instituutteja

Elections in Denmark

2005-02-08T01:43:00.000+02:00

The polls are promising a victory for Denmarks's ruling Venstre party in today's election. When Venstre won the election in 2001 and became the strongest party of Denmark, I celebrated, after all Venstre was known to be one of the strongest market liberal parties in Europe, and its leader Anders Fogh Rasmussen had written a manifesto with a promising name "From Social State to Minimal State" (Fra socialstat til minimalstat) in 1993 and was suggested to be a libertarian. I was hoping that Denmark would soon become the model country of market liberalism in Europe.

However, instead of the expected market liberal reforms the government formed by Venstre and Konservative Folkeparti (Conservative People's Party) and supported by the populist / nationalist Dansk Folkeparti (Danish People's Party) started by introducing a stricter immigration policy. From a liberal point of view this was at least suspicious, though a part of the measures, like cutting the Social Security benefits, was desirable. But the suspicious reforms didn't seem to stop there.

According to the election news Venstre has since the last election courted the voters of the opposition parties by "improving health care, increasing welfare and boosting the number of government workers." Now, health care can be improved by liberal means, by privatising it, and welfare can be increased by reducing government control which prevents people getting rich. But boosting government workers isn't a liberal way to improve health care or to increase welfare. No wonder, that in its leading article the Danish newspaper Politiken comforted Socialdemokraterne (Social Democrats) that even though they might lose the elections, they can rejoice over the fact that Anders Fogh Rasmussen has become Denmarks's leading social democrat.

In the case that it will win the government, just like the opposition, has promised to freeze the taxes as well as increase education and welfare spending. I wonder how they are planning to finance the new spending. According to Dr. Arthur B. Laffer 's Laffer Curve decreasing tax rates when they already are high (as a typical Nordic country, Denmark has the second highest tax rates in EU) might actually increase the tax revenues. However, if the Danish government is planning only to freeze the tax rate, it is unlikely that the tax revenues would change. Are they going to save money in some other expenses? I don't think so. Or are they perhaps going to copy the policy of George W. Bush and raise a loan (spend today, let your children pay tomorrow)?

Though Venstre probably still is the most market liberal of the Danish political parties, I'mnot sure whether it would be a good thing that it would get a new licence to practise social democrat policy and at the same time be rewarded for failing the expectations of many of its supporters. If I would be a Dane, I would probably this time vote for Radikale Venstre, a social liberal party which has been predicted to increase its support considerably in today's election. At least it advocates more personal, if not economic, liberty, and at a time like this even the Danish market liberals can't be trusted to support economic liberty.

K. J. Ståhlberg 140 vuotta

2005-01-28T19:16:00.000+02:00

Tänään on kulunut 140 vuotta Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin, hallitusmuodon isän ja yhden Suomen merkittävimmistä liberaaleista, K. J. Ståhlbergin syntymästä. Tässä lisätietoja Ståhlbergista:

Suomen tasavallan presidentin kotisivuilla, Tampereen yliopiston Suomi 80:ssa, Wikipediassa.

Asevelvollisuus ja laatu

2005-01-25T14:12:00.000+02:00

Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala puolusti jälleen eilisessä puheessaan asevelvollisuutta:

"Asevelvollisuus merkitseekin nimenomaan laatua: hyvin koulutettuja ja varustettuja reserviläisiä puolustusvoimiin. Oikeastaan vasta vaativat kansainväliset harjoitukset ja operaatiot ovat avanneet ulkopuolisten silmät tälle tosiasialle. Suomalaiset joukot ovat NATOnkin arvioiden mukaan monikansallisten joukkojen parhaimmistoa, vaikka ne koostuvat 80-prosenttisesti asevelvollisista reserviläisistä. Puolustusvoimain komentajana haluan painokkaasti korostaa, että mitä pitemmälle Suomen puolustusvoimat teknistyvät, sitä enemmän luotamme hyvin koulutettuihin reserviläisiimme. Kerron teille teesini tueksi pienen esimerkin:

Seurasin joulukuussa Läntisen maanpuolustusalueen sotaharjoitusta, jossa reserviläisistä muodostettu esikunta- ja viestipataljoona huolehti nykyaikaisesta, digitaalisesta tietoliikennejärjestelmästä. Haastattelin erästä reserviläisryhmää heidän panssaroidussa viestiajoneuvossaan. Ryhmä ohjasi ja valvoi tietokoneillaan verkon toimintaa taitavasti. Parissa päivässä he olivat saavuttaneet ammattilaisten tason ja olivat innolla kehittelemässä järjestelmään parannuksia. Eikä ihme, sillä yhtä operaattoria lukuun ottamatta kaikki olivat joko tietotekniikan opiskelijoita tai jo valmiita diplomi-insinöörejä. Ainoa poikkeus ryhmässä oli lääketieteen opiskelija, mutta hänkin tuntui hallitsevan järjestelmän täysin sotilaskoulutuksensa pohjalta.

Eihän tällaisesta osaamispotentiaalista mikään ammattiarmeija voi uneksia, eikä meilläkään olisi varaa palkata heitä näihin tehtäviin, eikä oikeastaan tarvettakaan. Puolustusvoimille riittää varmuus siitä, että he ovat aina käytettävissämme, jos käsky käy."

Amiraali Kaskeala on aivan varmasti oikeassa siinä, ettei millään ammattiarmeijalla ole käytettävissään samanlaista laatua ja osaamispotentiaalia kuin asevelvollisuusarmeijalla. Kyse onkin ensinnäkin siitä, onko armeijalla oikeus vaatia käyttöönsä parhaita resursseja, jos se merkitsee asevelvollisuutta, siis pakkotyötä, ja toisekseeen siitä, onko yhteiskunnalla tarvetta luovuttaa parhaat inhimilliset resurssinsa armeijan käyttöön.

Eivät yrityksetkään tavallisesti sijoita terävimpiä ja parhaiten koulutettuja työntekijöitään vartiointitehtäviin. Miksi yhteiskunnan siis pitäisi tehdä niin? Toimivan yhteiskunnan kannalta ei ole järkevää sijoittaa armeijaan yhtään sen enempää resursseja kuin on välttämätöntä.

Terävimpiä ja koulutetuimpia aivoja tarvitaan itse yhteiskunnan pyörittämiseen, eikä niitä tule haaskata tykinruuaksi tai hyppyyttää joutavissa harjoituksissa vain sen tyydytyksen takia, jonka keskinkertaista vaatimattomammin älynlahjoin varustetut esimiehet siitä mahdollisesti saavat. Vielä tärkeämpää on tietysti se, että pakkotyölle ei ole olemassa minkäänlaista moraalista oikeutusta, jos uskottava puolustus pystytään aikaansaamaan ilmankin.

Suositukseni on, että nostetaan asepalvelusta suorittavien palkkoja niin paljon, että asepalvelukseen ilmoittautuu riitävä määrä vapaaehtoisia. Teknistä erityisosaamista vaativiin tehtäviin maksetaan tietysti myös niin korkea palkka, että tehtävään saadaan palkattua joku pätevä henkilö, eikä päteviä henkilöitä tarvitse kutsua kertausharjoituksiin, jotta asia saataisiin hoidettua.

Kallista? Ei ainakaan sen kalliimpaa kuin nykyjärjestelmä. Asevelvollisuus on itsessään eräänlainen vero, jonka asevelvollinen itse maksaa. Hän on poissa työelämästä koko asevelvollisuusajan, jonka hän muuten olisi voinut olla työelämässä, tai opiskella ja päästä vuotta aiemmin työelämään. Hän siis menettää palkan koko asevelvollisuusajalta, ja jos hän opiskelee, koko vuodelta, sillä opintoja voi harvemmin aloittaa kesken lukukauden. (Asevelvollisten saamat päivärahat ovat lähinnä nimellinen korvaus, joka ei läheskään kata tulomenetyksiä.)

Kuitenkaan näitä asevelvollisten tulomenetyksiä ei millään tavalla huomioida budjetissa, jonne ne kuuluisivat. Jos asevelvollisuus poistettaisiin, ja varusmiehille olisi maksettava käypä, markkinahintainen palkka, tämä merkitsisi vain sitä, että tuo summa tulisi näkyville valtion budjetissa, kun se nyt on näkymätön.

Tämä olisi myös oikeudenmukaisempaa, sillä silloin asepalveluksen kustantamiseen osallistuisivat muutkin kuin asevelvolliset, ja tehokkaampaa, sillä ne, jotka ansaitsevat paremmin siviilityössään todennäköisesti eivät ryhtyisi varusmiehiksi, eikä heidän työnsä keskeytyisi asevelvollisuusajaksi. Nykyisellään heidän kutsumisensa suorittamaan asevelvollisuutta johonkin toisarvoiseen tehtävään merkitsee menetystä koko yhteiskunnalle, koska heidän ansiomenetyksensä ovat suurempia kuin varusmiehen palkkaaminen vapailta markkinoilta. (Myös valtion kassaan heiltä siis kilahtaisi siviilissä enemmän veroja, jos asiaa halutaan katsoa verottajan näkökulmasta.) Ja luonnollisesti kaikkein vastahakoisimmat varusmiehet jäisivät pois armeijasta, eikä heidän pakkokouluttamiseensa tarvitsisi haaskata kalliita resursseja.

Busy...

2005-01-08T21:23:00.000+02:00

As you can see, I haven't been writing lately much in my weblog. In the beginning of December my downstairs neighbour came to complain, that the water is dripping through his ceiling. Since that I haven't been able to use my shower, and my miserly landlord has been unwilling to get it fixed, though it is on his responsibility, since it was built in the wrong way (and probably cheaply) in the beginning. So I started to look for another flat to rent. I found one quite soon, and though it is slightly more expensive, it is much cosier, over 50% larger and has a decent bathtub (instead of the tiny old closet turned into a leaking shower). Currently I'm tearing off the wallpapers and next I'm going to paint it. After that, but before the end of this month, I'll have to move all my things there. I promise to write again at the latest after I'm done with the moving.

Uusi keskustelulista liberaaleille

2004-12-23T22:51:00.000+02:00

Google on vihdoin avannut oman vastineensa Yahoo! groupseille. Niinpä avasin Google groupseihin uuden listan liberaalista keskustelua varten. Listan nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi liberalismi. Tervetuloa keskustelemaan!

Anarkokapitalismista

2004-11-29T04:06:00.000+02:00

Tässä on tiivistetty lyhyesti ja ytimekkäästi juuri se, mitä olen vuosikaudet yrittänyt turhaan pukea sanoiksi: "Competition in goods and services is a market. Competition in force is war." - "Kilpailu tavaroiden ja palvelujen osalta on markkinat. Kilpailu voimankäytön osalta on sota." Anarkokapitalistit näkevät aivan oikein, miten markkinat pystyvät tuottamaan jonkin hyödykkeen tehokkaammin kuin julkinen valta. Mitä he eivät näe, on että jos myös se väkivalta, joka on tällä hetkellä julkisen vallan monopolina, asetetaan avoimesti kilpailtavaksi, tuo kilpailu ei tapahdu niinkään siitä, kuka tuottaa suojelupalveluja tehokkaimmin, vaan siitä, kuka tuota väkivaltaa käyttäen pystyy ensimmäisenä nitistämään kilpailijansa - ja siis muodostamaan valtion. Robert J. Bidinotto, (joka tosin on objektivisti) on tiivistänyt useimmat muista tärkeistä anarkokapitalismin vastaisista argumenteista tekstissään "The Contradiction in Anarchism", joten en katso tarpeelliseksi kerrata niitä tässä.

Iloista kulutusjuhlaa!

2004-11-26T18:19:00.000+02:00

Tänään on kulutusta vastustavien sosialistien julistama "Älä osta mitään" päivä, joten nyt kaikki shoppailemaan! Illan kuluessa ehtii vielä vaikka tehdä jouluostoksia ennakkoon. Itse kävin ostamassa Terry Pratchettin uusimman kirjan Going Postal, Chanelin deodoranttia, lasinpaloista ja peileistä tehdyn joulukoristeen sekä kouvolan lakritsia. Ei oikeastaan olisi ollut varaa, mutta olin pihistellyt varta vasten tätä päivää varten, ja kerrankos sitä nyt hyvän asia puolesta. Kaupoissa oli aika ruuhkaista, joten kävin vielä rentoutumassa Cafe Esplanadessa kupillisella kaakaota ja mustikkapiirakalla. Taustalla jammailivat saksofoni ja basso livenä.

Elections in Ukraine

2004-11-22T21:34:00.000+02:00

I'm excited to see, whether Ukraine will become a president-led pseudo-democracy like its neighbours Belarus and Russia, or will it choose the path of Serbia and Georgia and rise against the fraud.

The Netherlands: Some light in the dark

2004-11-19T15:40:00.000+02:00

The murder of the film director Theo van Gogh by a religious fundamentalist might produce at least one positive outcome. It is suggested, that the blasphemy laws of the Netherlands would finally be abolished. (news) This would be a beautiful mark of respect to Theo van Gogh, or anybody killed or threatened for his or her religious opinions.

Obligatory voting in Belgium

2004-11-19T15:06:00.000+02:00

The main stream parties in Belgium have done their utmost to stop the advance of the extreme right wing Vlaams Blok. Last week Belgium's highest court ruled that Vlaams Blok is a racist party, which means that the party will lose access to state funding and to television, which, in a country where the rest of the main parties are publicly funded and have secured their share of the broadcasting time in the state-owned television, effectively means shuting down the party. This seems to only have increased the support of Vlaams Blok, as we can see from this poll. However, this news shows, that all the exertion of the establishment to suppress Vlaam Blok by using government coercion is as unnecessary as it is ineffective. They should just abolish the the law obliging Belgians to vote, and the support of the Vlaams Blok would fall to the half of the current.

Johan Norberg in Helsinki

2004-11-11T19:46:00.000+02:00

I met yesterday evening for the first time the world-famous Swedish liberal thinker Johan Norberg at a public meeting in the restaurant Memphis, Helsinki. He seemed to be as pleasant and intelligent as I had predicted. Unfortunately I had to work late, so when I came there, the meeting was almost over. The discussion had likely been about the free trade and globalisation, as the Finnish translation of Norberg's book In Defence of Global Capitalism has just recently been published.

Since I have read news that the traditionally pro-market Swedish conservative party, Moderaterna, has shifted to the Left, I used the opportunity to ask Norberg how he predicts that the other Swedish non-socialist parties, particularly the liberal Folkpartiet will react. Will they fill the space that Moderaterna left empty, or will they try to compete for the same leftist voters with Moderaterna. Norberg, who have close relations with both the youth organisations of Moderaterna and Folkpartiet, told me that there are many in Folkpartiet who would like to turn their party into a great market liberal party, but the party's headstrong old social liberals would rather die than change.

I'm afraid that if Moderaterna will permanently shift to the Left and Folkpartiet will fail to reform itself into a market liberal party, there will be no hope for Sweden to become a real market economy anytime in the foreseeable future. So I wish all the best for the market liberals of Folkpartiet.

Tervetuloa / Welcome

2004-11-09T14:29:00.000+02:00

Päätinpä sitten minäkin aloittaa weblogin. Kirjoittelen tänne suomeksi ja/tai englanniksi, kumpi milloinkin sattuu miellyttämään minua. Kutsun itseäni mieluiten liberaaliksi, mutta tarkemmin ottaen minua voisi kuvata termeillä klassinen liberaali, markkinaliberaali tai libertaari. Kirjoitukseni on kirjoitettu lähinnä tästä näkökulmasta.

So I decided to start a weblog, as well. I will write here in Finnish and/or in English, whichever happens to please me the most at the moment. I prefer to call myself liberal, but I could be described more precisely as a classical liberal, market liberal or libertarian. My writings are written mostly from this point of view.